Kalastajia ja kalataloutta

4.3.2015 12.11

Veikko Huovinen arvosti matikkaa

Jotakuinkin kaikki ruoka-asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että made ja ennen kaikkea sen mäti ovat poikkeuksellisen herkullisia ruokapöydän antimia. Eri mieltä sen sijaan ollaan mateen pyynnin vaikeudesta. Toisena ääripäänä tässä suhteessa voidaan pitää vintiltä löytyneen kalakirjan ohjetta, jonka mukaan matikan pyyntiin riittää hyvin katajasta tehty koukku, johon pannaan syötiksi punaista rättiä.

Aivan näin yksinkertaista matikan koukkupyynti ei toki ole, mutta vanhoista varastoista saattaa vielä löytyä muinaisia katajakoukkuja.

Yhdenlainen perustyyppi on neljän, viiden sentin mittainen ja lyijykynän paksuinen puutappi, jonka molemmat päät on teroitettu ja johon keskelle on veistetty hahlo siimaa varten. Katajatappi piilotetaan syötin sisälle ja kun matikka nielaisee sen vatsaansa, jää koukku sinne poikittain ja kala on helppo nostaa ylös. Se ei kuulosta kovinkaan lempeältä tavalta, mutta toisaalta sellaiselta ei kuulosta myös suuri metallikoukku kalan vatsassa.

Ehkä toinen ääripää mateen viisautta miettiessä on sitten Veikko Huovisen kuuluisa lyhyt erikoinen nimeltään "Matikan opettaja". Siinä koulusta pois joutunut vanha lehtori vie jalustan ja rihvelitaulun jäälle ja opettaa madetta, joka uiskentelee avantoon seuraamaan sekä matikan että saksan kielen opetusta pieni penaali evän taakse kiinnitettynä.

- Matikan opettaja lienee valikoitunut Huovisen tuotantoon siksi, että hän piti madetta suuressa arvossa, arvioi Kustannusosakeyhtiö Otavan kustannuspäällikkö Jaana Koistinen.

Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen dosentti ja yliopiston lehtori Janna Kantola on kirjoittanut artikkelin eläimistä Veikko Huovisen tuotannossa. Ainoa tämän tutkimuksen eläinluettelossa esiintyvä kala on nimenomaan made, tai "matikka", kuten Huovinen aina asian ilmaisee, Made esiintyy kahdessakin lyhyessä jutussa, Matikanopettajan ohella Sielunvaellus-nimisessä tarinassa.

- On vaikea sanoa, miksi Huovinen kirjoittaa nimenomaan mateesta ainoana kalana. On hyvinkin mahdollista, että hän erä- ja kalamiehenä on itse pyytänyt mateita ja jotenkin mieltynyt sen rumuuteen ja ulkomuotoon sekä sitten niiden antamiin sanallisiin mahdollisuuksiin, arvelee Janna Kantola.

Hän muistuttaa samalla, että Huovinen oli kielellisesti erittäin taitava. Sana matikka antaa mahdollisuuden monenlaisiin sanaleikkeihin ja itse mateen ulkomuoto monenlaisiin kielellisiin käänteisiin.

Eläinaiheiset lyhytkertomukset muodostavat selkeimmän eläinaiheisen kokonaisuuden Huovisen tuotannossa. Kantola muistuttaa, että tietoisuus eläimistä läpäisee muutenkin koko tuotannon esikoisromaanin "Havukka-ahon ajattelija" aloittavasta Mikki-kissan toimien tarkastelusta saakka aina uusiin "eläinaiheisiin erikoisiin".

Made on pitkänomainen, notkea turskakala, jonka pituudesta yli puolet on pyrstöä. Sen nahkamainen ja liukas iho on väriltään kirjava. Siinä on kellertävällä pohjalla mustanruskeita laikkuja.

matikka

Mateen levinneisyysalue on hyvin laaja. Se käsittää pohjoisen pallonpuoliskon kaikki viileät ja lauhkeat sisävedet ja vähäsuolaiset murtovedet. Tiedemiehet uskovat, että Suomen kaloista made lienee jääkauden jälkeen luultavasti varhaisimpia Suomen vesien asuttajia.

Mateen kutuvaellukset ovat tutkimusten mukaan melko lyhyitä. Erityisen suuria, kuuden-kahdeksan kilon painoisia mateita on viime vuosina ilmoitettu saadun ennen kaikkea Pohjois-Suomesta.

Talvinen kutuaika on mateen perinteistä pyyntisesonkia. Silloin sitä saadaan rysillä, katiskoilla ja verkoilla ja jonkin verran myös niin sanotuilla madepilkeillä.

Madetta pidetään erityisen hyvänä ruokakalana. Ennen kaikkea sen mäti on arvostettua herkkua.

Kokonaisuutena madesaaliit ovat pienentyneet, mutta ne antavat kuitenkin monille rannikonkin verkkokalastajille kohtalaisen hyvän sivutulon sesonkiaikana talvella. Mateen tilastoitu saalis on viime vuosina ollut runsas miljoona kiloa, josta suurin osa saadaan sisävesistä.

Vielä 1980-luvulla vuosittaiset saaliit olivat selvästi suurempia jopa yli kolme miljoonaa kiloa vuodessa.

Ilmaston ja vesien lämpeneminen ja ympäristön muutokset, rehevöityminen mukaan lukien, tekevät mateesta jossain määrin uhanalaisen. Esimerkiksi Oulun edustalta on raportoitu mateen lisääntymisongelmista.

Mateesta kalastajille maksettu hinta on 2000-luvun alusta eteenpäin ollut pienessä nousussa. Tilanne vaihtelee, mutta mateella on edelleen arvonsa. Sitä lisää mateen salaperäisyys kalana.

Kiinnostusta kalaa kohtaan ovat lisänneet eksoottiset pyyntitavat, joista monet ovat vain kuulleet. Tällainen on esimerkiksi mateen kolkkaus, jossa pitkävartisella puulekalla lyödään ohueen jäähän. Tällöin jään alla vedessä oleva made pökertyy paineen takia. Kalastajalla on kiire tehdä jäähän avanto saadakseen kalan ylös ennen kuin se herää.


Palaa otsikoihin